Ylpeä hervantalainen jo vuodesta 1973

Ylpeä hervantalainen vuodesta 1973

Hervanta on 60 vuodessa muuttunut retkeily- ja telttailualueesta monikulttuuriseksi ja edistykselliseksi teknologian ja innovaation keskukseksi, pieneksi kaupungiksi kaupungissa. Hervanta on Suomen piilaakso. Täällä voi elää hyvin kokoikänsä, käydä kaikki kouluasteet ja tehdä työelämänsä ja silti olla maailman kansalainen. Missä muualla on näin hienoa?

Minusta tuli hervantalainen lokakuussa 1973. Perheeni muutti silloin Korkeakoululle. Siellä minä Peppi Pitkätossun hevosen, Pikku-Ukon, näköiskeppihevosella kirmasin pikkuveljeni kanssa pitkin pihaan ja hieman myös metsiäkin, kunnes muutimme loppuvuodesta 1974 vasta valmistuneeseen Orivedenkatu 14:än ja tammikuussa 1981 Poukamankadulle. 1970- ja 1980 –luvuilla asuinrakentaminen oli vahvaa. Isoja kerrostaloja nousi kuin sieniä sateella. Hervannan kirkko valmistui 1979. Riensin sinne ilomielin tyttökerhoon läpi metsäisen maiseman. Välillä tutkin ojia ja kannonkoloja. Muistan seuranneeni, miten metsät muuttuivat vähitellen asuinkortteleiksi. Väkeä muutti jatkuvasti alueelle ja ikätovereita riitti joka lähtöön.

1980-luvun alku oli hevoshullujen tyttöjen ja intiaani-poikien kulta-aikaa. Muistan, miten ”intiaanit majailivat” Suolijärven maastossa. Heillä oli tähystyspaikkoja puissa. Meno oli ajoittain vaarallistakin, kun nämä ”intiaanit” pitivät lenkkeilijöitä maalitauluna jousipyssyleikeissään. Muutoinkin voimakkaasti kasvava ja paljon monenlaisia lapsiperheitä käsittävä alue kohtasi isoja ongelmia väestön voimakkaan kasvun myötä. Korttelipoliisilla oli työtä ja tarvetta. Jokainen nuori tunsi auton 341 ja Kuoppamäen, joka hänkin tunsi jokaisen nuoren. Hervannan ongelmat olivat niin näkyviä, että jopa ratsastusleirillä Siikaisten Sammilla ollessani muut leiriläiset kavahtivat, kun kerroin asuvani Hervannassa.

Hervannassa on aina ollut tekemisen meininki. Monet yhdistykset ovat tehneet vahvaa työtä alueen hyväksi. Ajan kanssa meno rauhoittui ja Hervannan maine on saatu muuttumaan. Nyt Hervanta tiedetään edistykselliseksi ja monikulttuuriseksi alueeksi, joka on saanut vuonna 2003 Suomen paras lähiö –maininnan Helsingin Sanomien lähiövertailussa ja ollut ehdolla Suomen parhaaksi asuinalueeksi ainakin vuonna 2006. Mikäs täällä on asuessa. Luonto on lähellä, kulkuyhteydet ovat hyvät, liikkuu sitten omalla autolla, julkisilla, pyörällä tai kävellen. Ratikan myötä vain paranee.

Kuten kehitys yleensäkin kulkee sykleissä, niin nyt on Hervannallakin jälleen edessään löytää ratkaisu kiusaamis- ja väkivaltailmiöön, joka on viime vuosina kasvanut erityisesti kouluikäisten parissa. Puuttumiseen tarvitaan meitä jokaista. Kaikkeen kiusaamiseen tulee puuttua jo ennen kuin tilanne muuttuu väkivaltaiseksi. Tarvitaan tehokkaita toimia ennaltaehkäisyyn eli pienempiä opetusryhmiä jo varhaiskasvatuksesta alkaen sekä lisää koulukuraattori ja –psykologipalveluita. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen neuvola- mielenterveyspalveluita lapsille, nuorille ja huoltajille.

Koulurakennukset ovat remontin tarpeessa. Etelä-Hervannan koulu onkin jo hyvää vauhtia rakentumassa uutena. Pohjois-Hervannan koulu tarvitsee myös uuden rakennuksen, joka vastaa tiloiltaan nykyaikaista oppimisympäristöä ja on turvallinen. Tästä SDP:n valtuustoryhmä teki valtuustoaloitteen alkuvuonna 2021. Uudisrakentamista suunniteltaessa tulee kuunnella tilojen käyttäjiä, oppilaita ja opettajia. Heillä on paras tieto siitä, millaisia tarpeita on.

Vaikka Hervanta on maailman paras paikka asua ja elää, niin vielä on mahdollisuus parantaa. Haluan edistää alueemme hyvinvointia ja menestystekijöitä. Tehkäämme tämä työ yhdessä!

Olen ehdolla Tampereen kaupunginvaltuustoon numerolla 178.

Kuva: Eija Kamppuri