Osallisuus on oleellista varhaiskasvatuksessa

Osallisuus on oleellista varhaiskasvatuksessa 

Julkaistu Aamulehdessä 2017

Voimassa oleva Varhaiskasvatuslaki määrittää varhaiskasvatustoiminnalle laajat kymmenen tavoitetta. Tavoitteet ovat erittäin tervetulleita, sillä normina ne varmistavat varhaiskasvatukseen tasaisempaa laatua. Päiväkotien varhaiskasvatukselle on nyt asetettu aiempaa laajemmat velvoitteet, jota myös elokuussa voimaan tuleva Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (myöhemmin 
VASU) vahvistaa. Edellä mainittujen normien edellyttämä osallistaminen vaatii päiväkodin johtajilta, henkilöstöltä, lapsilta ja perheiltä aiempaa enemmän. Normin mukainen jokaisen huomioiminen, onnistuu parhaiten pienemmissä lapsiryhmissä, joiden 
muodostamisessa on huomioitu lasten ja perheiden erilaiset tarpeet. Lapsi on arvokas ja merkityksellinen juuri tänään.

Vanhemmat ovat tärkeimmät ihmiset lapsen elämässä kuten myös muut oheiskasvattajat kuten isovanhemmat ja perheen ystävät. Ennen koko kylä kasvatti. Nyt lapsen elämässä on merkittävänä kasvattajana päiväkodin koulutetut ammattilaiset. Koti ja päiväkoti eivät ole vastakkain lapsen elämässä vaan oleellista on yhteistyö lapsen parhaaksi. Tähän lapsen oikeuteen perustuu myös lapsen subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, joka kaupunginvaltuuston päätöksellä on lastemme onneksi pysynyt voimassa Tampereella.

Uusi VASU korostaa vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan yhteistyötä ja vuorovaikutusta lapsen parhaaksi. Vain varmistamalla hyvä ja avoin vuorovaikutus mahdollistetaan lapsen päivästä paras mahdollinen. Lapsen päivään kuuluvat ilo ja leikki, aikuisen murheet eivät ole tarkoitettu lapsen kannettavaksi. Päiväkodissa keskiössä on aina lapsi, ja toiminnan tulee olla lapsilähtöistä. Samoin kuin kotona 
niin päiväkodin päiväänkin kuuluvat rajat ja rakkaus. Aikuisella on aina kuitenkin vastuu lapsesta, ja liian suurta taakkaa ei saa lapsen harteille laittaa. Lapsen elämään kuuluu sekin, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Elämässä on opittava sovittelemaan, kuuntelemaan ja tekemään kompromisseja. Näitäkin taitoja opetellaan päiväkodissa. Jospa ne osattaisiin aikuisena; sillä mitä lapsena oppii, sen 
vanhana taitaa. Kaikessa tässä, lapsen arjessa, on oleellista empaattinen, läsnä oleva ja kuunteleva aikuinen. 

Päiväkodissa opetellaan toimimaan yhteiskunnan aktiivisena kansalaisena, pienin askelin. Tämä osallisuus on merkittävässä asemassa uudessa VASUssa. Osallisuuden määritteleminen laajasti on nyt oleellista ja se velvoittaa varhaiskasvatuksen ammattilaisia tarkastelemaan omia ja työyhteisön toimintatapoja. Keskusteleva, avoin ja kyseenalaistava työyhteisö toimii ja haastaa myös vanhemmat mukaan keskusteluun, jatkuvaan vuoropuheluun ja osallisuuteen. Se, mikä on lapsen parasta, on pidettävä koko ajan mielessä. Osallisuuden hengessä on myös mietittävä yhdessä mm. päiväunikäytäntöjä ja ruokailuhetkiä. 

Vanhemmalla on oikeus ja velvollisuuskin kysyä ja kyseenalaistaa. Varhaiskasvatuksen arvoperustassa on aina lapsen etu ensimmäisenä ja lapsen mielipide on otettava huomioon. Yhtä oleellista on vanhemman mielipide; yhteistyön ja vuoropuhelun merkitys on tärkeää. 
Jos on oleellista lapsen ja vanhemman osallisuus, niin yhtä tärkeätä on henkilökunnan osallisuus oman työnsä kehittäjänä lähellä lapsiperheiden arkea. 

Henkilökunnan työhyvinvointia lisää merkittävästi kokemus aidosta kuulluksi tulemisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa työhönsä sekä työyhteisössään että kaupungin organisaatiossa. Kaupungin organisaatiomallin uudistumisen myötä on hyvä uudistaa myös sekä työskentelytapoja, että tapoja tehdä päätöksiä. 

kaupunginvaltuutettu, ehdokas Anne Liimola (sd) 
ehdokas Eija Kamppuri (sd)

Kirjoitus on luettavissa Aamulehden näköislehdessä 4.4.2017